Anssi Kelan Uudet autot
Olin kaverini ja hänen poikansa kanssa katsomassa Anssin
keikkaa Vantaan Pyhän Laurin kirkossa. Reissu alkoi sinänsä jo vallan
mainiosti, kun mukanamme ollut nuori miehenalku arvosti kirkkokeikkaa niin
paljon, että uhrasi intin viikonloppuvapaatansa ollakseen kirkossa kahden
keski-ikäisen (enemmän ja vähemmän höpsähtäneen) daamin seuralaisena.
En epäillyt lainkaan
kirkkoon astuessani, etteikö Kelastinen vetäisi hienosti ja koskettavasti.
Anssi oli mainostanut ennen keikkaa, että biisit raikuvat alttarin edessä
toivomusten mukaan. Olin huolestunut omien suosikkibiisieni kohtalosta.
Kuuleeko ikivanha kirkko Älä mene pois -biisin tai Piirtyykö tie minuun? Piirrä
minuun tie on ehdoton suosikkini. Tai
oli. Oli ennen kuin istuin puisille kirkonpenkeille.
En ollut koskaan ymmärtänyt Uudet autot -biisiä. Olihan se
nätti viisu, mutta silti PLAAH.
Harrastan ehkä katoavaa mielenviitrausta nimeltä ”suomalaisen
laululyriikan fiilistely”. Heikki Salon Kahlekuningaslaji on kahlattu moneen
kertaan läpi. Olen kuunnellut satoja biisejä edestakaisin, jotta saisin
itselleni vastauksen perimmäiseen kysymykseen … Mitä tämä biisi merkitsee
minulle? Uudet autot oli vailla vastausta, vähän kuin kaikki toiminta auton
konepellin alla, täysi mysteeri.
En tiedä uskonko kohtaloon, Jumalaan, viikinkijumaliin vai
mihin, mutta yksi lausahdus kirkossa muutti kaiken… Anssi päästi ilmoille
lauseen , että Uudet autot kertoo menettämisestä, menettämisen pelosta. Niinhän
se on!!! Uuden auton tuoksua ei saa
koskaan takaisin. Ei saa lasten vauva-aikaa eikä muuten parisuhteen
alkuhuumaakaan, vaikka kuinka yrittäisi. Ja taatusti olen yrittänyt. Mutta….Se
ei haittaa. Saa tuntea niin! Anssi jopa laulaa aiheesta. Julkisesti ja vielä kirkosssa!
Lysähdin rusinaksi kasaan penkillä ja vajosin Uusiin
autoihin. Voi kauneus, miten ihanasti kirjoitettu biisi! Taisi kirkon
maalaukset todistaa muutaman kyyneleenkin vierähtämistä poskelle. Oli parhaiten
sijoitettu raha musiikkiharrastuksessani. Vantaan lyriikkahöperön
hittisijoitus. Kun muutkaan biisit (eivätkä kappaletoiveet) tuottaneet
pettymystä, vaan antoivat lisää pohdinnan aihetta, olin enemmän kuin
onnellinen.
Mieheni tuli hakemaan meidät kirkolta Vantaan pimenevässä
illassa. Avasin automme oven, istuin penkille ja mieleni oli kevyt. Minun ei tarvitse
pohtia ikääntymisestä seuraavaa pakollista menettämistä. Nuoruuden katoamista,
ryppyjen ilmaantumista tai parisuhteen onnellista, mutta vakiintunutta tilaa.
Jos keski-ikä alkaa ahdistamaan, laitan soimaan Uudet autot.
Mysteeri ratkaistu.
Voi Anssi, minkä teit!
Kuva kaapattu Supersysterin lataamaasta videosta keikalta. https://youtu.be/PK3uPAlLzac
P.S. Sunnuntain lukuvinkki - Anssi Kela Matkamuistoja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti