THE FRANCINE

THE FRANCINE! ROCK!

Kaikki pitää tehdä nykyään itse. Jopa lehtijututkin. Kun kirjoittaa lehtijutun itse, niin saa taatusti haluamansa…tai ainakin melkein. Saan ihan itse julkaista omassa blogissani =D

Tätä tekstiä ryhdittää punkku. Peruskyykkyviini tietyn lempparikauppani alahyllyltä. Rahvaan makunystyrät. Joten oikeinkirjoitus on alaluokkatasoa.

Kuuntelen vääriä radiokanavia, koska en muista juuri kuulleeni Francinea radiosta. Luen myös vääriä lehtiä, kun en muista kenenkään Francinen jäsenen tilittäneen henkistä kasvuaan Me naiset- lehden etukannessa. Siksi oma fiilistelyni Francinesta.

Olin kesällä Läyliäisissä ihastelemassa ja fiilistelemässä Francinea. PERUNAROCK! Ja Läyliäisissä asuneena voin sanoa, että ajatuskulku menee jotenkin näin suuruusluokassa pienimmästä suurimpaan: Loppi, Lontoo, Läyliäinen. Eli mistään turhanpäiväisestä kyläpahasesta ei siis ole kysymys.

Porukkaa oli virallisten tietojen mukaan n.500 ja se on aika paljon ahdettuna suomalaisen baarin etupihalle. Tiedättehän suomalaisten reviirin.... Tilaa pitää olla metri suuntaansa tai muuten tulee ahdistus.

Francine veti ihan sairaan hyvin! Kaikki rockbiisit, rockabillybiisit, psychobillybiisit, ”pikkuhousut kastuu”-biisit ja ei vähäisimpänä ”haluun bilettää kreisinä”-biisit. Jokainen voi valita, minkä näistä biiseistä itse koki omakseen. =D

Huomionarvoista oli myös se, että Francine ei ole vaan kova livebändi vaan elämäntapa. Näin keikalla aivan uskomattomia kostyymeja kellohameineen ja daamien upeita kampauksia. Francinen keikalla miehet näyttää miehiltä ja Suave- hiusrasva on palannut muodin keskiöön.

Otin keikalta muutamia valokuvia. Erityisen ylpeä olen ensimmäisestä kuvasta, jossa näyttää, että Pete syöksee savua henkitorvistaan ja pystyn samaistumaan tunteeseen täysillä. Jotkut biisit soi niin hienosti, että jouduin pidättämään hengitystä  ja sit kaikki ilma kerralla ulos biisin loputtua. Aika kreisiä, vai?

Viimeiset biisit oli minulle aivan liikaa. Tanssin, hilluin, jorasin, pyörin ympyrää ja vaikka mitä niin paljon, että menin ihan sekaisin. Unohdin jopa hörppiä oluttani. Ehkä tämän takia en kyennyt pyytämään Francinen cooleilta tyypeiltä nimmareita. Ja sekös nyt harmittaa!

Kuvissa on myös keikan jälkeinen tunnelmakuva eräiden pojankoltiaisten näkökulmasta. Lontoossakaan ei ole noin paljon autoja ruttaava tunnelma.

Ja koska emme meinanneet saada taksia majapaikkaamme, suunnittelin yhden bussin anastamista ;)

 

 



OLIKO MENOA JA MEININKIÄ?? TODELLAKIN! TÄTTÄRÄÄ RÄNTTÄTÄNTTÄ DÖNKKÖDÖNKKÖ! FRANCINE!